Miten pitäisi autistien kasvattaa omat lapsensa?

Perheestä löytyy lastensa paras asintuntemus. On ihmeellistä, kun vanhempiien ei luoteta lasten neurologisissa ongelmissa, vaan syyllistetään. On kummallista, että vanhemmille annetaan asiantuntemuksen nimissä kasvatusmalleja, joissa kehotetaan väkivaltaan.

Vanhemmat eivät pidä väkivallasta ja pakosta. Ei ole kuitenkaan syytä syyllistää omia vanhempia sen takia, sillä heidän ajattelunsa edustaa oman aikakautensa uskomuksia. Mitä vanhemmat voivat tehdä omalta osaltaosaltaan on panna piste kaikelle pakolle ja väkivallalle.

Toivotaan, että myös ihmiset, jotka työkseen toimivat autististen lasten kanssa ymmärtäisivät, että väkivalta ei hoida ketään, vaan aiheuttaa uusia traumoja. 

Autisminkirjon perhe

Meillä ei vanhemmat ole olleet kylmiä. Molemmilla on ollut autistisia ominaisuuksia. On ollut yrittäjä-perhe. Omillaan on haluttu pärjätä. Eivät ole naapureita tai sukulaisia kaivanneet - me lapset enemmänkin. Äiti rankaisi meitä lapsia mykkäkoululla, jos olimme tuhmia. Isä käytti remmiä. Kumpi tuntui paremmalta? No remmi jätti jäljen perseeseen - mykkäkoulu sieluun. Äiti ei osannut näyttää tunteitaan. Isä sitäkin "selvemmin". Kumpikaan ei hallinnut tilannetta puhumalla. Isä nojautui papin neuvoon: "ken vitsaa säästää se lastaan vihaa". Äiti autistiseen malliin, joka oli tuttu omasta kodistaan.

Ennen asenne meidän lasten asenne vanhempiimme oli tuomitseva. Nyt kun omien lasten myötä olemme ymmärtäneet autimin osuuden suvun kirouksessa - olemme paremmin ymmärtäneet omaa lapsuuttamme ja vanhempiemme toimintatapoja. Henkistä tai fyysistä väkivaltaa ei ole tarvinnut käyttää. Selvitämme asiat ihan neuvottelemalla ja sopimalla etukäteen, mitä kukikin tekee.

Olemme nyt tajunneet, että autistisella perheellä on oma kulttuurinsa ja kielensä, jolla ymmärrämme toisiamme. On todella mukavaa elellä toistemme parissa isossa perheessä, kun ymmärrämme toisiamme nyt ihan sanattomasti. Jälkeenpäin ajatellen autistinen kulttuuri vallitsi myös lapsuuden kodissani, mutta silloin sitä hävettiin se pyrittiin kieltämään. Huomaamme yhteisen kulttuurin ja kielen, kun serkukset tapaavat toisiaan.

A Study of Children Treated as Psychopaths

Lähde: duodecim arkisto (Kopioitu tutkimuskäyttöön)

Psykopatia-diagnoosin asettaminen

Lähde: Duodecim arkisto (Kopioitu tutkimuskäyttöön)

Yhteiskunnassa ilman psykopatiaa

Lähde: Duodecim (Kopioitu tutkimuskäyttöön)

Voimakkaita affeksteja ja raivokohtauksia

Lähde: Duodecim arkisto (Kopioitu tutkimuskäyttöön)

Jakoa psykopatiaryhmiin ei voitu suorittaa

Lähde: Duodecim arkisto (Kopioitu tutkimuskäyttöön)

Sosiaalista parantumista lapsuuden psykopatiasta

Lähde: Duodecim arkisto (Kopioitu tutkimuskäyttöön)

Asteeniset psykopaattilapset

Lähde: Duodecim arkisto (kopioitu tutkimuskäyttöön)

Lapsipsykopaatit

Lähde: Duodecim arkisto 1951 (kopioitu tutkimuskäyttöön)

Yhteistoiminnallinen oppiminen

Erityisoppilaitoksessa opiskelu on yhteistoiminnallista vaikka kullakin opiskelijalla on omat virallisesti HOJKSiin kirjatut henkilökohtaiset tavoitteet. Oppiminen on yksilöllinen tapahtuma eikä yksilöiden välinen kilpailu. Täällä ei vertailla opiskelijoiden välisiä oppimistuloksia, vaan jokainen opiskelija etenee omien tavoitteidensa mukaan.

Muuttuva tieto

Koulumaailmassa tieto koetaan usein pysyvänä totuutena, joka voidaan oppia koulukirjoista ulkoa. Yksilöiden välisestä vuorovaikutuksesta koeta olevan hyötyä oppimiselle. Yhteistoiminnallisen oppiminen perustuu ajatukseen, jonka mukaan tieto on jatkuvasti muuttuvaa ja kehittyvää. Yhtä totuuta ei ole. Toimintatapoja ja kulttuureeja on monia. Vaikka päämäärä on yhteinen, siihen voidaan päästä monella eri tavalla. Erilaisuus ryhmässä ei ole heikkous vaan voimavarana. Viestintä-alalla samankaltaisuus hukkuu, mutta erilaisuus näkyy.

Uuden tiedon omaksumisessa on otettava huomioon oppijan aikaisemmat kokemukset, tiedot ja taidot, jotka muuttuvat uuden oppimisen myötä. Oppiminen on tehokkaampaa vuorovaikutuksessa muiden oppijoiden kanssa, koska tällöin opittavista ilmiöistä ja asioista saadaan monipuolisempi kuva, opitaan toinen toiselta. Kokemus osioittaa, että tietoa ei kannata pantata, sillä neuvomalla kaveria oppii itse enemmän.

Tämän päivän maailamssa tieto muuttuu ja kehittyy mikä näkyy varsinkin viestintäalalla. Kukaan ei hallitse kaikkea sitä tietoa, mitä alan töissä tarvitaan. Suuri osa oppimisesta tapahtuu työssäoppimisessa. Se on myös erinomainen väylä työelämään. Opettaja ei ole tiedon auktoriteetti vaan luotsi oppimisprosessissa. Myös opettajille järjestetään työssäoppimisjaksoja ammattitaidon päivittämiseen.

Lähteet:

Keltikangas-järvinen, Liisa (2010), Sosiaalisuus ja sosiaaliset taidot. helsinki: WSOY

Sahlberg, P. & Leppilampi, A. (1994). Yksinään vai yhteisvoimin? Yhdessä oppimisen mahdollisuuksia etsimässä. Helsinki: Yliopistopaino.

Piilo-opetussuunnitelma

Piilo-opetussuunnitelma tarkoittaa kirjoittamattomia sosiaalisen vuorovaikutuksen sääntöjä, joita noudatetaan vaikka niitä ei ole opetettukaan. Laajasti siihen kuuluu miten pukeudutaan, toimitaan ja
reagoidaan erilaisissa sosiaalisissa tilanteissa. Mitä tehdä ja milloin, kelle puhua ja kuinka, mistä asioista pitää huolehtia ja mistä ei tarvitse välittää jne.

Koulun piilo-opetussuunnitelmaan kuuluu
• Tuntea opettajan odotukset
• Miten käyttäytyä milläkin oppitunnilla
• Kehen koulukaveriin voi luottaa ja ketä varoa
• Hyvän käytöksen salaisuus
• Huonon käytöksen tunnistaminen

Sekä kouluissa että työpaikoilla on kirjoittamattomat sääntönsä eli piilo-opetussuunnitelma. Uusien opiskelijoiden ja työntekijöiden oletetaan oppivan ja hallitsevan piilo-opetussuunnitelma lyhyessäm ajassa ilman että se erikseen heille opetetaan. Autismin kirjon oppijoille uuden työympäristön piilo-opetussuunnitelmaa on usein kuitenkin vaikea ymmärtää.

Keltikangas-järvinen, Liisa (2010), Sosiaalisuus ja sosiaaliset taidot. helsinki: WSOY

Sahlberg, P. & Leppilampi, A. (1994). Yksinään vai yhteisvoimin? Yhdessä oppimisen mahdollisuuksia etsimässä. Helsinki: Yliopistopaino.

Muutosvastarinta

Siirryttäessä yksin oppimisen kulttuurista kohti yhdessäoppimisen kulttuuria, pitää tiedostaa ja sopia yhteiset periaatteet, jotka sallivat keskustelun, kysymisen ja toinen toisensa auttamisen.

Muutosvastarintaa voi esiintyä erityisesti silloin, kun sovituista säännöistä ei pidetä kiinni tai niiden soveltamista ei aktiivisesti seurata.

Uuden toimintakulttuurin omaksumista voidaan ohjata ja vahvistaa arvioimalla rakentavasti ryhmänsä, omaa ja opettajan toimintaa palautekeskustelussa.

Arviointiin tulisi aina sisältää myös kehittämisehdotus, miten toimintaa edistetään.

Lähteet

Keltikangas-järvinen, Liisa (2010), Sosiaalisuus ja sosiaaliset taidot. helsinki: WSOY

Sahlberg, P. & Leppilampi, A. (1994). Yksinään vai yhteisvoimin? Yhdessä oppimisen mahdollisuuksia etsimässä. Helsinki: Yliopistopaino.

Miten selviät sosiaalisissa tilanteissa

 Tässä muutamia niksejä selvitä sosiaalisissa tilanteissa.

1. • Tule luokkaan tai työpaikalle ajoissa
2. • Jos opettaja köhisee tai selvittää ääntään, niin hän haluaa puhua
3. • Katso silmiin puhujaa jotta hän tietää, että kuuntet
4. • Älä kysy kuin muutama kysymys tunnin aikana
5. • Pysy omassa ryhmässäsi ryhmätyön aikana
6. • Jokaisella opettajalla on omat sääntönsä – älä kutsu häntä puolueelliseksi
7. • Kuuntele, kun opettaja antaa tehtävän – hoida omat asiasi sen jälkeen
8. • Älä keskeytä puhujaa, ellei hän anna siihen tilaisuutta
9. • Älä jauha purukumia tunnilla
10. • Huomaa miten opettaja toimii vaihtaessaan aihetta
11. • Jos välität viestilapun, tee se huomaamatta
12. • Pidä kotiasiat omana tietonasi
13. • Älä töherrä kirjaasi vaikka muut niin tekisi, käytä mieluummin erillistä paperia
14. • Pane kynän tuppi kiinni käytön jälkeen
15. • Järjestä tavarasi tunnin päättyessä
16. • Sovita äänenkorkeutesi luokan melutasoon
17. • Kun opettaja pyytää hiljentymään – lopeta puhuminen
18. • Nosta kätesi pystyyn, kun haluat puhua
19. • Nosta kätesi vasta kun opettaja pitää tauon
20. • Virheitä saa tehdä – sitä varten on kumi
21. • Jos joku asia häiritsee, niin ota asia esille ja selitä miksi se häiritsee
22. • Jos joku asia epäonnistuu, ei se kaada koko päivää
23. • Kun jollakin toisella on ongelma, ei ole aika ottaa esille omia asioita
24. • Kun seisot jonossa pidä riittävästi etäisyyttä
25. • Älä koskettele muita
26. • Kokeile oppimiasi uusia taitoja asioita tehtäviä suoritettaessa
27. • Pysy hiljaa muodollisissa tilaisuuksissa
28. • Älä juoksentele sisätiloissa
29. • Koetilanteissa keskity omaan työhösi
30. • Kun luet itseksesi. älä käytä ääntä
31. • Vältä väkivaltaisten ajatusten ilmaisua
32. • Jos opettaja ojentaa sinua, usko häntä tai olet vaikeuksissa

Kerro omista selviytymisnikseistäsi!

Hyvä vuorovaikutus on huomaamatonta

Kun ihmisten välinen vuorovaikutus toimii hyvin sitä ei huomaa. Tällainen avoin ja monipuolinen vuorovaikutus merkitsee tasa-arvoista keskustelemista ja kuuntelemista. Vasta ristiriitatilanteet tuovat vuorovaikutusongelmat esiin. Ristiriidat eivät ole huono asia, vaan kuuluvat kehitykseen. Kun vuorovaikutus ei toimi ja mennään henkilökohtaisuuksiin on vaikeaa löytää ongelman ydin. Solmut aukeaa kun asian käsittely siirtyy viestin tuojasta asian sisältöön

Vuorovaikutus on kaiken oppimisen ja sosiaalisten taitojen ydin. Vuorovaikutustaiojen oppiminen alkaa kun vastasyntynyt vauva kohtaa äitinsä. Ihmisen kasvu merkitsee vuorovaikutustaitojen oppimista. Niitä ei yleensä tarvitse opettaa, vaan ne opitaan sosiaalisen kanssakäymisen yhteydessä.

Vuorovaikutustilanteissa opimme ymmärtämään mitä toinen ihminen ajattelee meistä ja me hänestä. Toisen osapuolen kautta opimme ymmärtämään myös itseämme. Opimme sosiaaliset taidot siitä, miten muut reagoivat käytökseemme. Sosiaalisten taitojen oppiminen on sekä yksilöllistä, että kulttuuriin sidottua. Sosiaalisuus sen sijaan on yksilöllinen ominaisuus.

Keltikangas-järvinen, Liisa (2010), Sosiaalisuus ja sosiaaliset taidot. helsinki: WSOY

Sahlberg, P. & Leppilampi, A. (1994). Yksinään vai yhteisvoimin? Yhdessä oppimisen mahdollisuuksia etsimässä. Helsinki: Yliopistopaino.

Assikulttuurit edistää vuorovaikutusta

Nuorelta ihmiseltä odotetaan sosialisoitumista. Muutoin hän leimautuu oudoksi. Oudot hakeutuvatkin outojen seuraa. Tähän Internet on tuonut uudet mahdollisuudet.

Aikuisuuden kynnyksellä autismikirjon ihmisiltä odotetaan sosiaalisuutta. Sosiaalisuus ja nuorten seura on kiinnostavaa, mutta tuottaa helposti pettymyksiä. Ihmettely on molemminpuolista. Miksi toinen ei halua tanssia kanssani. Miksi tutustumisyritykseni tulkitaan väärin. Toisen tarkoitus ei ole olla tungettelevainen tai agressiivinen.

Ei ole ihme, jos sosiaaliset väärinkäsitykset johtavat autismikirjon ihmisen erakoitumiseen. Sosialisoitumiseen on internet ja SOME tuoneet uudsia mahdollisuuksia. Siinä ei sosiaaliset taidot painotu samalla tavalla kuin henkilökohtaisessa kontaktissa.

Mutta ongelmansa on myös SOME:ssa. Aina ei vastapuolta tulkita oikein ja tulee vääriä odotuksia ja niiden myötä myös pettymykset on lisääntyneet. Toisaalta kansainväliset yhteydet voivat olla palkitsevia, sillä toisen kulttuurin ihmiseltä ei odoteta samoja vuorovaikutustaitoja, kuin omassa maassa.

Autism Network International (ANI, http://www.ani.ac) oli ensimmäisiä autismikirjon ihmisten luomia kansainvälisiä kohtauspaikkoja verkossa. Se järjestää autismikirjon ihmisten tapaamisia myös verkon ulkopuolella. Autismikirjon ihmisten verkkoyhteyksistä ja verkkoyhteisöjen tapaamisista on syntynyt monia erilaisia autismikirjon alakulttuureja eri puolille planeettaa.